Kaksin kotona

Muistelen, että emme ole olleet miehen kanssa kahdestaan kotona vuorokautta pitempää aikaa sen jälkeen, kun esikoinen syntyi. Tietenkin olemme satunnaisesti olleet kahdestaan jossakin muualla sillä aikaa, kun joku on pitänyt huolta lapsistamme joko kotona tai jossakin muualla, mutta emme ole olleet kotona kahdestaan niin ettei jompikumpi lapsista olisi ollut läsnä ainakin osan aikaa. Äiti väittää, että syy on yksinomaan minun, kun en ole ollut tyrkyttämässä lapsia toiselle puolelle Suomea sukuloimaan, ja hän taitaa olla siinä kyllä ihan oikeassa. Minusta on tuntunut niin väärältä antaa vastentahtoisia lapsia pois siksi aikaa, että sain itse pitää hauskaa ja isompana heillä on ollut omat kaverinsa ja menonsa, enkä ole halunnut pilata heidän iloaan.

Nyt sitten on sellainen aika, että olemme kotona kahdestaan miehen kanssa melkein kokonaisen viikon. Tosin meille tulee viikonloppuna vieraita, mutta suurimman osan ajasta olemme kahdestaan. Lapsi arveli, että meillä on sitten laatuaikaa yhdessä, kun hän on poissa. Minua nauratti lapsen kommentti. En kuitenkaan voinut olla huomauttamatta, että aika kuluu varmaankin kodinkohennuksessa ja leipomisessa.

Olenkin veikannut itsekseni, miten käytämme ajan hyväksemme. Joko vietämme laatuaikaa yhdessä tai sitten emme. Nimittäin kaikenlaista voi aina sattua, kun ihmiset heitetään melkein valmistautumattomana (olemme tienneet tästä ainoastaan miltei puoli vuotta) ihan outoon tilanteeseen. Aikapa tuon näyttää.