Adventtia

Sataa kaatamalla, mutta en antanut sen haitata vaan kävin uimassa. Tosin ulko-ovella olin vähällä kääntyä takaisin, kun huomasin vedentulon määrän. Minähän en kuitenkaan ole sokerista ja kun kerran olin saanut kassinkin pakatuksi, tungin itseni sateen sekaan. En ollut ainut uimari, sillä vieraskirjassa oli tämänkin päivän kohdalla kiva määrä nimiä.

Ensin piti kuitenkin leikkiä putkimiestä vessassa, jossa haisee ihan hirveältä. Puhdistin viikko sitten pesualtaan hajulukon ja jouduin irrottamaan kaikki putket saadakseni töhnän pois. Laitoin putket mahdollisimman hyvin takaisin, mutta en ihan onnistunut, sillä vessaan tunkeutui järkyttävä viemärin haju. Laittelin lattiakaivoon menevää putkea entistä syvemmälle ja tungin tiivisteen entistä tiiviimmin paikoilleen. Sen jälkeen pyyhin kaikki viemäriputkien pinnat väkiviinaetikalla saadakseni bakteerikannan mahdollisimman pieneksi. Nyt alkin putki on ikävästi vinossa ja vessassa haisee etikka. Kohta rupean kuuraamaan vessan jollakin hyvänhajuisella pesuaineella (sitruunaista Fairya, etikkaa ja soodaa, sillä pitäisi haisut saada pois). - Vielä tämänkin jälkeen vitkuttelin, mutta sain sentään itseni liikkeelle.

Uiminen virkistää aina. Nyt kuivattelen itseäni ja keräilen voimia käydäkseni pyykin kimppuun. Minulla on paljon puhdasta viikattua pyykkiä sohvalla odottamassa kaappiin pääsyä. Lisäksi minun pitää pestä eilen lapselleni ostamani vaatteet. Kävimme yhdessä kaupassa ja ostin hänelle farkkuja ja paitoja. Lapseni on kasvanut valtavasti pituutta ja farkut piti ostaa kahta numeroa isommat. Hän on ollut koulusta poissa elokuusta asti, mutta nyt on jo toipunut niin paljon, että on aika palata takaisin koulun penkille.

Kävimme viime viikolla lapseni kanssa koulussa sopimassa lapseni paluusta ja saimme lämpimän vastaanoton. Voimme kuulemma aina tarvittaessa kääntyä koulun puoleen. Päädyimme ultrakevyeen lukujärjestykseen, jotta lapseni kouluun paluu onnistuisi mahdollisimman hyvin. Selvitin myös oman ja lapseni kannan: lapseni käy lukion, mutta kolmen vuoden aikataulu on hänelle aivan liian kireä. Olen onnellinen nykyisestä kurssimuotoisesta koulusta. Minä kävin luokallisen lukion aikanaan ja vastaavassa tilanteessa olisin joutunut jäämään luokalleni. Nyt lapseni voi jatkaa siitä, mihin jäi ennen sairastumistaan eikä ainutkaan hänen suorittamansa kurssi ole mitätöitynyt niin kuin luokallisessa lukiossa olisi käynyt.

Tunne-elämässäni on kovin hiljaista. Tunnen syvää turtumusta. Minun pitäisi olla valtavan surullinen ja vihainen tästä kaikesta, mutta en oikein saa yhteyttä tunteisiini. Siispä odottelen, kunnes toivun. Sen kuitenkin tiedän, että en tunne tuhoamistarvetta. Odotan kärsivällisesti, mitä tapahtuu.

Sillä aikaa jatkan elämääni. Valmistelen joulua siivoamalla täällä hieman  ja laittamalla kynttilät ikkunoille. Aion myös paistaa pipareita torstai-iltana tekemästäni taikinasta. Viikonloput tuntuvat nykyään kovin lyhyiltä. Olisi niin paljon tekemistä, mutta voimat niiden tekemiseen ovat vähissä.