Kuinka kauan - isäinpäivän aattona

Kuinka kauan kestää, ennen kuin minut saavuttaa tieto eron virallistamisesta? Olen hakenut lopullista eroa yli kuukausi sitten, mutta mitään ei ole kuulunut käräjäoikeudesta.

Entä kuinka kauan kestää, että aikuinen mies saa annettua maistraattiin kirjallisen hyväksymisensä, että kuopus asuu luonani eikä meidän entisessä yhteisessä kodissaan? Eihän kuopus ole nähnyt isäänsä liki puoleen vuoteen kuin kolme kertaa, tunnista kahteen kunakin kertana. Maistraatti on ystävällisesti lähestynyt miestä asian puitteissa kokonaista kaksi kertaa, kun ensin tein muuttoilmoituksen kesäkuussa itsestäni ja lapsesta, ja toisen kerran, kun rupesin maistraattiin ihmettelemään ääneen, miksi muuttoilmoitus ei olekaan loppuunkäsitelty osaltamme. Siihen taas heräsin, kun visalaskuni olikin päätynyt entiseen osoitteeseen postiosoitemuutosilmoituksen loputtua.

Minua neuvottiin, että lapsen pitäisi tehdä itse muuttoilmoitus, soittaa vaikka muuttonumeroon. Sanoin, että kun se ei onnistu lapseltani, siksihän minä soittelenkin ja yritän järjestellä asioita hänen puolestaan. Eikä hänellä ole vaadittuja pankkitunnuksiakaan, joilla muuttoilmoituksen voisi hoitaa netin välityksellä. Koska mitään ei siis tapahdu ilman myötävaikutustani, jää ainoaksi vaihtoehdoksi kirjallinen muuttoilmoitus - siis lomaketta täyttämään ja sitä postittamaan.

Entä kuinka kauan kestää oma vastenmielisyyteni isäinpäiviä kohtaan? En ole juuri koskaan sietänyt isäinpäiviä ihan historiallisista syistä. Omaa isää ei ole tehnyt koskaan mieli juhlistaa, ja vaikka äidin mies onkin hyvä mies, hän ei ole koskaan ollut isänä minulle, mistä olen kiitollinen hänelle. Isäinpäivät ovat tuntuneet aidosti juhlimisen arvoisilta ehkä ainoastaan silloin, kun lapset olivat pieniä ja mies sentään yritti olla isänä lapsilleen. Nyt en sellaista huomaa, en ole huomannut vuosikausiin, mikä on lisännyt vastenmielisyyttäni juhlapäivää kohtaan. - Jätän siis isäinpäivän juhlimisen väliin myös tänä vuonna.

Klo 17.53

Lapseni tiedusteli varovaisesti minun mielipidettäni joulunvietosta. Laskin leikkiä ja kysyin, haluaako hän joululahjoja. Entä joulupukki, tilaammeko me senkin...? Sitten vakavoiduin ja rohkaisin häntä viettämään joulua isänsä kanssa juuri niin paljon kuin itse haluaa. (Minähän vietän lapseni kanssa käytännöllisesti katsoin melkein kaiken vapaa-aikani, joten olisi silkka oikeus ja kohtuus, että isänsä ottaisi lapsen edes jouluna.) Sanoin lapselleni myös, että voimme syödä niin monta jouluateriaa kuin hän haluaa. (Tietenkin pidän hänet, ellei isänsä huoli häntä luokseen edes jouluksi.)